Sä olet hiljainen ja
kovin synkkä kun sut varjoissa nään
kesäisen yön yksinään
Me luodut toisillemme oltiin niin luulit kai
katkerana välttelet nyt katsettain

Mua kaivata saat, katsoa saat
vaikka en ollutkaan se oikea

Satuprinsessaa sä oottaa saat
Vaikka päivies päähän koskaan et sellaista löydä
Satuprinsessaa ei ollutkaan
Vain pieniä hyviä hetkiä jotka sä itsekin kai nyt näät

Tän yhden viimeisen yön sulle antaa mä voin
huomaatko nyt katoavaa kaikki on.
Pian unohdat sinäkin toisen kanssa nää tiet kuljet ja me
hymyillään kun kohdataan

Kaivata saa, katsoa saa
vaikka ei enää me tunnetakaan

Satuprinsessaa...

Ja kun viimein sä ymmärrät
silloin jo myöhäistä on

Satuprinsessaa...