Dm

[Verse 1]
   Dm         A7
On suo, pitkospuut
         Dm         A7
Tienä on vain pitkospuut
          Dm            A
Ja ne vie luokse töllin harmaan
Dm           A
Töllin huolenharmaan
Dm         C
Pois on asukas
          C                Dm
Autioituu pirtti ja seinät sammaloituu
            A7          Dm  A7 Dm
Pois veivät Peltoniemen Hintriikan


[Verse 2]
    Dm        A7
Hän sai köyhyyden
         Dm        A7
Osakseen sai köyhyyden
          Dm            A
Vierahaks joskus hallan varmaan
Dm            A
Joskus hallan varmaan
Dm           C
Nyt on huoli pois
             C                Dm
Lopun saivat puute ja huolet, maiset vaivat
            A7          Dm  A7 Dm
Pois veivät Peltoniemen Hintriikan


[Verse 3]
C7         F
   Ja onni ihmeellinen vasta onhan Hintriikasta
C                         F
Päästä jälleen kuulemaan, miten veisataan
     F
Niin harvoin tänne tuolta hallaiselta suolta
C                      Dm
Köyhä joutaa lähtemään leipäkiireiltään


[Verse 4]
    A7          Dm
Toi äiti pienen Hintriikkansa
A      Dm           A
Kerran kastejuhlaan Herran
Dm           C
Jäi jo kauas taa aika leikin
                 Dm
Nuorena kirkkoon sitten veikin mies
      A7          Dm  A7 Dm
Rakas Peltoniemen Hintriikan


[Verse 5]
C7        F
   Ei elä onni hallasuolla, siellä kukka kuolla
C                      F
Tahtoo ennen aikojaan, kesken nuoruuttaan
     F
Niin myöskin päivä koitti, jolloin kellot soitti
C                     D
Puolisolle Hintriikan hetken muutaman


[Verse 6]
    A7           Dm
Sai kohtalokseen suon
          A        Dm           A
Ja töllin harmaan, töllin huolenharmaan
Dm         C
Pois on asukas
          C                Dm
Autioituu pirtti ja seinät sammaloituu
            A7          Dm  A7 Dm
Pois veivät Peltoniemen Hintriikan