Em
voi luoja että tekee
   Bm
kipeää tämä
    Am
savusumun himmentämä
     B7
keskiviikkoiltapäivä

          Em
mä en voi olla kuulematta
      Bm
ikkunapöydän runoilijaa
     Am
varsinainen tuulenpyydystäjä
 B7
luotiliivimies

[Verse]
   Em
se paasaa rohkeudesta
   Bm
se puhuu rakkaudesta
     Am
lainauksin lennokkain
     B7
viinibaarin hämärissä

Em
tuulenpyydystäjä
Bm             Am B7
tamburiinimies

[Verse]
      Em
se on maailman pelastaja
       Bm
kunhan maailma pysyy
     Am
viinilasin burgundin
     B7
punaisessa hämärässä

          Em
ja varsin teatraalisesti
        Bm
se vilkaisee kadun poikki
     Am
muka liikuttunein silmin
       B7
vanhaa koditonta naista

      Em
jonka sielu leijailee
      Bm
mantteleiden pimeydessä
Am
iltapäivän kääntyessä
B7
iltaan vääjäämättä

[Verse]
          Em
ja luojan kiitos
               Bm
tuo surullinen hahmo muuttuu pikkuhiljaa
Am
näkymättömäksi
    B7
savusumun lonkeroissa

       Em
joissa mainosmiesten lediseinät
Bm
välkkyy utuisina
      Am
leimahduksina kuin tykkituli
B7
yössä Verdunin

      Em            Bm Am B7
kumpa viriäisi tuuli

[Verse]
        Em
voi kun tapais jumalan
     Bm
vähä niinku kesken kaiken
    Am
voi neuvotella diilin
      B7
josta hyötyis kumpikin

       Em
sanois vaan et eiköhän
          Bm
me jätkät päästä sopuun näistä
   Am
asioista lopultakin
     B7
aika itsekeksityistä

[Interlude]
Em Bm Am B7  x2

[Verse]
Em
Jive Miguel on kuollut
   Bm
se kuoli vanhuuteen
Am
yksin jossain Chilen
     B7
tuulisella rannikolla

Em
se vei mukanaan
    Bm
kokaiinikeisareiden
     Am
salaisuudet
              B7
joiden vuoksi olen myynyt sieluni

      Em Bm Am B7
ja kaiken

[Verse]
Em
kujanteella käy
      Bm
pieni tuulen tapainen
   Am
se pyörähtää
               B7
sen kodittoman rouvan kantapäissä

     Em
kuin pieni musta koira
      Bm               Am B7
pieni turva maailmassa

Em                     Bm Am B7
Jive Miguel on kuollut