Yön kehrätessä virran viedessä

Lievon kuulin laulavana
Keskellä yötä vaakalintu
Luisella kielellä lurittelee
Orrella puisella puhuttelee

Ei murra mieron mieltä katko ajan virtaa
Määränne ei mennyttä sotke elon pirtaa
Ei huolta huolittele kehrää kaltolankaa
Vartioi metsää varoittaa vaaraa

Sain mie hurmeen hurstin taakakseni harteilleni

Pahan ilman paljastelit
Tähtien valossa kuiskuttelit
Pistävän jäisillä iiriksillä
Vangitsit katseeni kasvoihisi

Vaakalintu unta juottaa ikuisesti

Menettänyt oon sanan jokaisen
Vainneena on äänet tuulien
Kuin miun tuttuni tulisi takaisin
Miun luokse miun luokse miun luoske