Lasin pohjaan kolahtaa
ritisee ja sulaa, nieluun jää
auringossa kypsyen
aivot kiehuu, keksii vertauksen

Mä oon kun rätti jota maailma puristaa
Mun elämäni parvekkeeni alla huristaa
keskellä iltapäivän kuumuuden
parvekkeella jäitä polttelen
mä mielen näitä nielen jäitä

Niinkuin jää palaa
lasissani hiljaa
Sulaa näin, kypsyn olen kypsää viljaa
iltapäivän kuumuudessa näitä
jäitä sulattelen hiljaa

Sytyttelen tupakkaa
Se syttyy, hehkuu, lakkaa ja tumpattaan
muistuttaen elämää
Sen eläjää täällä tyhjiin pumpattaan

Mä oon kuin rätti...

Niinkuin jää palaa...

Annan muiden riehua
auringossa kiehua tahdon rauhassa
kohtaloni ymmärrän
on olla hiki elämän hikinauhassa

Mä oon kun rätti jota maailma puristaa
Kun elämä se parvekkeeni alla huristaa
sen seuraaminen uuvuttaa
mä lisään lasiin jäitä
vielä hetken mietin näitä

Niinkuin jää palaa... 3x