Herätkää, oi mestari; Tämä väkijoukko, Nämä ihmiset, Perin eriskummalliset... Niin kai käy ajoittain, He ilmestyvät jostain, Lehahtivat noin vain Sisään... Enkä siis teitä, Enkä sen koommin isää Ehtinyt apuun pyytää. Takaovi ei kai Sitten ollutkaan lukittu. Anteeksi, oi mestari: Ei teidän tarvitse Syyllistä maan alta kaivaa (dementiako minua vaivaa?) Mutta onhan toki toisaalta Se, oi mestari, Groteskisti vienoa Ja perin hassua, kun Kansakuntamme suurmiehet Kuolaten konttaavat ja Kiitetty kirjailija antaa tassua. Ja pyynnöstä jätteet syö. Yö: Mutta ehkä onkin niin, että Pysyäksemme muonissa On veri vaihdettava, siispä Liisteri suonissa Virratkoon! Herätkää, oi mestari; Alkoi mahassa velloa Kun minä pakana Katsoin kelloa, ja Pian kai taas lakana Tuo puhdas valkoinen (2x) Verestä on ryvettyvä... Anteeksi, oi mestari; Minussa on kai Syyhypunkki... Mutta niin on hyvä.