hn sinuun katsoo lpi karvaiden kyynelten tuntematta tuskaa, loppuaan odottaen oot toivo viimeinen, hn sinuun ripustautuu luona baaritiskin uskoutuu tunnet hnet jo vuosien takaa ja muistot katkerat mieleesi palaa kuljit hnen luonaan rakkautta etsien kunnes uusi aika nosti sut veneeseen hn oli katujen kuningatar vuonna seitkytseitsemn jolloin katuja kuljit yhn pimen hn oli kuningatar srkyneiden sydnten jokainen hnet tunsi hneen luottaen katsot hnen kalpeita kasvojaan ei aika ole nuollut haavojaan kuin varjo entisestn hn siin istuu viinilasin pintaan katse uppoutuu