Ovella lapsi, miten säälittävä kauppaa kevätpörriäistä se teitittelee ja se sanoo päivää tiskit haisee mua hävettää mä luulin et aika ikävän syö ja toivo epätoivoni lyö mä luulin päättyy jokainen yö valonsäteisiin mut se ei olekaan niin mullei oo rahaa, lapsi menee eteinen kasvaa ja pienenee melkein huudan sen takaisin mä olen hullu ja sekaisin mä luulin aina jotakin jää jota ei pysty hävittämään edes silloinkaan repimään kun sanoo näkemiin mut se ei olekkaan niin ja ulkona jossain oot sinä ja uus kireä teennäinen valoisuus mä olen verta mä oon välivaltaa mä haluan huutaa ja satuttaa mä luulin että viha väsyy surus sammuu tai himmentyy mä luulin et kipu häipyy menee kadoksiin mut se ei olekaan niin mä luulin et hallitsen tän mun mielen ja mun elämän joo, mä luulin että sinä ja hän jäätte unohduksiin mut se ei olekaan niin se ei olekaan niin se ei olekaan niin se ei olekaan niin