Onka tämä painajainen vai aito kätkytkuolema Kylmänhikinen vartaloni on kuin norsun nuolema Pimeyden morsian turmion kätilö on säilönyt purkkeihin lapsia Hän on kalju astuu siilien päälle ja muistuttaa uusnatsia Syksyllä pimeys henkiin herää mörököllit kärpässieniä kerää Ne istuttaa niitä pensaisiin ja puihin sieltä ne joutuvat lasten suhin Routa lapset kalikoiksi jäätää, mörököllit lapsia ympäri kääntää Koska enkeli taivaan lausui näin miksi natiaiset ovat väärin päin Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu se oikea yö Ilkeys nurkassa varttuu ja lapsiansa syö Kuolemanpelko herää, ne joukkoja ikkunas alle kerää Kätesi ristiin laita ettei perkele niskojasi taita