S olet hiljainen ja kovin synkk kun sut varjoissa nn kesisen yn yksinn Me luodut toisillemme oltiin niin luulit kai katkerana vlttelet nyt katsettain Mua kaivata saat, katsoa saat vaikka en ollutkaan se oikea Satuprinsessaa s oottaa saat Vaikka pivies phn koskaan et sellaista lyd Satuprinsessaa ei ollutkaan Vain pieni hyvi hetki jotka s itsekin kai nyt nt Tn yhden viimeisen yn sulle antaa m voin huomaatko nyt katoavaa kaikki on. Pian unohdat sinkin toisen kanssa n tiet kuljet ja me hymyilln kun kohdataan Kaivata saa, katsoa saa vaikka ei en me tunnetakaan Satuprinsessaa... Ja kun viimein s ymmrrt silloin jo myhist on Satuprinsessaa...