Sinut kun näin, ihmeellinen, sydämessäin ääni niin yksinäinen kuiskasi näin: siinä hän nyt on Elämä niin hellästi puuttui, kohtalon koura, sointuni muuttui Sävel surullinen, laulu iloinen Kuolema ei pelottaa voi meitä, taivas taikka tuonela Oot rakkain Eikä edes kuolema erottaa voi meitä Eilen, tänään, huomennna, oot rakkain Sisälläsi elämän uuden tunnen, nään kasvoilla onnellisuuden. Pelottavin, entä jos sittenkin. Valita jos uudelleen saisin, rakkautes, raivos, kaiken ottaisin Yön sekä auringon, arjen harmauden Kuolema ei pelottaa voi meitä, taivas taikka tuonela Oot rakkain Eikä edes kuolema erottaa voi meitä Eilen, tänään, huomenna Unholaan tosta vaan sanat, teot nää painu ei. Anteeksi silti saat, väärin teit. Päivällä tunnen yön saapuvan ja syksyllä talven kuin pimeän henkäyksen nään sinisen laulavan sävelen viimeisen. Mut ei edes kuolema pelottaa voi meitä, taivas taikka tuonela Oot rakkain Eikä edes kuolema erottaa voi meitä Eilen, tänään, huomennna, oot rakkain Eikä edes kuolema