on aamu mua sattuu silmiin niin et tuntuu et painajaiset jääny silmiini kii mut mä nousen etsin ensin housut ja paidan housut on OK mut paidan mä vaihdan hoipertelen keittää kahvii sit täytyy istua kuus tuolii silti yksin täytyy istuu ja ja oottaa sitä iskuu joka oottaa mua mä oon niin väsyny aina kun mul ei oo sua mä join sit kahvii se maistu aamuiselle nousen ylös kävelen peilin ohi näytän haamuiselle makuhuoneest etsin sukkaa seast muistojen se on ku etsis neulaa keskelt muistojen annan olla, jatkan matkaani röökille aamurööki maistu eilisille kyynelille sisäl pään enää palanen mua mä oon niin typerä kun mul ei oo sua sitä pitäisi kai jo viimein luovuttaa sitä pitäisi kai jo päästää irti sitä pitäisi kai opetella elämään päivät menee mutta hetket satuttaa pistän kengät jalkaan sidon nauhat kiinni takkii en tarvii, ulkon paistaaki niin et on lämmin, kaikki on kaunist ku sä jos voisin tuntee olis ihan hyvä olla tässä lähden kävelee ilman päämäärää menen minne vaan ikinä mun pää määrää ilma saa fiiliksen et voisin onnistua mut mä en siihen pysty kun mul ei oo sua vastaan tulee dalmatialainen ja nainen koira vanha, tukeva nainen samanlainen nainen käskee koiraa seuraamaan ja noutamaan viimeset pätemiset ennen omaa noutajaa kotiin palattuani kuulen äänet tyhjyyden hiljaisuuden, kaipuun, sen kylmyyden jos mä nyt kuolisin ei kukaan kaipais mua mä en kato välitä kun mul ei oo sua sitä pitäisi kai jo viimein luovuttaa sitä pitäisi kai jo päästää irti sitä pitäisi kai opetella elämään päivät menee mutta hetket satuttaa