rakkaus kovettuu ennen pitkää joukoksi tyhjiä sanoja rakkaus haalenee iltapäivään tulee täyteen pieniä reikiä rakkaus kävelee kaupan takaa täydet muovipussit kourissaan rakkaus raahaa imuria yli kuluneitten kynnysten minä katson syvään kuiluun toiveiden jakojäännö eina penkereisiin tuhannen värisiin kaukaisuuden kainalossa yksinäinen vuori kohoaa sen rinteillä matkalainen jää hetkeksi lepäämään minä katson vuoren seinään toiveiden toiseen potenssiin eläimiin vuoripuron äärellä ne kuulee kun kutsun, ne saapuu kun huudan