tuo kuppi pirunmaitoa ja yöllä piikkivuoteella ei meillä ole ihoa ei lihaa, verisuonia aurinko nousee aina sieltä minne käännän kasvoni ja vahvoin käsin uupunein aa maitoa hapanta ja paksua maan ja lannan tuoksua tummaa, verenlämpöistä kasvojen mittaiseen huutoon sinulle jota en vielä tunne koetan laulun pystyttää