Ilmassa on ruudin katkua sokeana kuljen savun seassa pääni painaa,nuolen haavoja vasta savun hälvettyä tajuan näky mieleen painuu ikuisiksi ajoiksi. en unohda heidän kasvojaan en ikuisuuden huutojaan siksi vaadin yhden lupauksen lupaa etten pääse taivaaseen vaan sinne minne ansaitsen. kuvajainen lähteen pinnalla sieltä katsoo kalmankalpeina kasvot tappajan ilman ylpeyttä synnintahrat koetan häivyttää muistot vain vahvistuu joka yö yhä pahemmin syvälle ne tatuoituu ikuisiksi ajoiksi. en unohda heidän kasvojaan koskaan en ikuisuuden huutojaan milloinkaan siksi vaadin yhden lupauksen lupaa etten pääse taivaaseen vaan sinne minne ansaitsen. joskus aikani koittaa silloin pitkästä aikaa avaan tämän vanhan rasian syyllisyyteni painavan punaisesta sametista sieltä laitan ristin kaulaan se ei tarkoita kuitenkaan, että anteeksi antoa kaipaan. en unohda heidän kasvojaan, enkä ikuisuuden huutojaan vaikka risti kaulassa kuljen lupaa etten pääse taivaaseen vaan sinne minne ansaitsen. kun matkani alkaa mitä mä toivon niin nyt matkani alkaa risti kaulassa helvettiin.